Olen suunnaton, olen kulmikas, poikkeus taivaankappaleissa.
En pyöri akselini ympäri, minussa ei ole painovoimaa,
ainoa voimani on olla kaikkeuden ainoa.
Kaikkeuteni, olet siinä minun ympärillä.

Rakkauden kadottua, ympärillä on äänet.
Patterin kohina, naapurin kolina.
Tunne virrasta katoaa, pysähdys itseesi.
Hiljaisuus meissä, sovinto välissä.

Aika liikuttaa pölyä.
Tila piilottaa päivän.
Kuuni on katuvalo ikkunassa.
Rihma nyörinä, kevyin sidos, silmukkani on löysä.

Pakkanen halusi pysäyttää Puron.
Puro itki ja sanoi: "älä".
"Jää tähän", sanoi pakkanen.
"Miksi en saa vapaasti olla", pyysi Puro.
Pakkanen kiristi itseään, "Haluan saada sinut ennen kevättä".
Puro pysähtyi.

Äitimme jaloista, kuolemme saduista.
Päämme myymme uhkakuvista.
Riemusta kertoo kauas katseinen.
Kertomus, kitinää, ilman oikeaa kantajaa.
Väärää talonpoikaa kiroaa, rengin piika,
lapseton ja samalla äiti.
Pimeän tultua päree palaa, on kalman sininen.
Kauas katseinen, mist ma antamani on….

Lumi.
Enkeli tippunut.
6 kerros.
1 taivas.